torstai 22. maaliskuuta 2012

Vapaapäivä

Vapaapäivä, siis surffivapaa päivä. Aluksi emme olleet uskaltaneet suunnitella päivälle mitään puuhaa, koska... Surffaus on rankkaa puuhaa. Hyvin rankkaa. 

En oikein ymmärrä, mistä se koko surffaus-rentoilu -legenda on saanut alkunsa. Mikä siinä on rentoa? Se, että saa taistella kaikilla voimillaan henkensä kaupalla, että pääsee hyvännäköisen aallon luokse (tätä on noin 95 % ajasta), se, kun räpiköi kaikin voimin saadakseen sen aallon kiinni (ja niin, tuo melominenkin kuulostaa niin helpolta mutta sen voi tehdä niiiiiiiin monella väärällä tavalla) vai se, kun pitäisi hypätä makuultaan suoraan jaloilleen liikkuvan laudan päällä liikkuvan aallon päällä? Niin vai se kohta, jossa seisotaan sillä laudalla, tehdään jalkatyötä ja koitetaan kääntyä sivulle?

Oli kylmä, ajettiin vaan pienet pätkät katto alhaalla.
Kuitenkin, nyt piti kertoa vapaapäivästä. Emme siis uskaltaneet suunnitella mitään puuhaa etukäteen, mutta sunnuntai-iltana, siis liian-kova-tuuli-aloittelijoille-surffata -päivän iltana, päätimme vuokrata vapaapäiväksi auton. Nouto järjestyi seuraavaksi aamuksi 9.30, meidät vietiin autovuokraamolle (Avia) ja varaamamme aika pienen auton sijaan saimmekin Renault Megane Cabrioletin - siis Villen onneksi nyt viimein sen avoauton. 

Timanfayalla, siis alueella, jolla (muistaakseni) 1700 -luvulla oli massiiviset tulivuorenpurkaukset, oli vieläkin vulkaanista aktiivisuutta. Saimme siitä hyviä demonstraatioita.

Päivä menikin saarta ristiin rastiin huristellessa. 

Aloitimme päivän kevyellä shoppailulla Playa Hondassa. Ostoksina oli kameran jalusta (Villen) ja takki ja pari huivia (Taija). Kovin lämmintä täällä ei ole, vuokra-auton mittari liikkui koko päivän +15 C:n ja 20 C:n välillä, ja tuuli on kova. 

Maisemat olivat tosiaan kuin maasta aikojen alussa tai kuusta.

 Kameran jalustan hankkimisen jälkeen kävimme katsomassa uudestaan ne hienot, edellisenä päivänä katsastetut surffispotit La Santassa, (nyt tietysti kameran kanssa), vilkaisemassa ei-vapaapäiväänsä viettäviä surffikoululaisia, syömässä Caleta de Famarassa, ihmettelemässä kuumaista maastoa Timanfayassa ja vielä lopuksi Puerto del Carmenissa. 

Ville päätti päivän Fish Spahan. Pestyt jalat siis upotettiin kalasammioon, jossa turkkilaiset jokikalat näykkivät kuolleen ihosolukon (ja näköjään osan säärikarvoistakin) pois. Jäi minulta väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti