keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Surffia ja ajelua

Päivät ovat vierineet nopeasti ja omanlaisensa rytmi on jo muodostunut: Herätys (kellolla, onneksi Taija herää yleensä jo vähän aiemmin) joko 7:45 tai 8:00, hidas ylösnouseminen, aamutoimet, kamojen pakkailu, aamiainen ja nouto läheisen hotellin pihasta joko 9.25 tai 9.55. Päivän jälkeen on järjettömän väsynyt ja jaksaa juuri ja juuri raahustaa lähi-Spariin noutamaan tuoretta patonkia, aallot tosin pyörivät mielessä vielä tämänkin jälkeen. Ennen välipalaa tai sen jälkeen ikävä märkäpukujen ja huomiopaitojen huuhtelu -operaatio, suihku, melkein nukahtaminen ja lisää ruuan etsimistä. Nukkumaan käydessä totaalinen kaatuminen sänkyyn. Ei siis paljon haittaa, että kylän iltaelämää mainostettiin jossain melko hiljaiseksi. Ei nimittäin paljon ole jaksettu lähteä katsomaan... 

Ei, tässä emme ole me. Kumpikaan meistä. Valitettavasti.
 Eilen meillä oli pöytä varattuna tosi kivasta ravintolasta, El Navarrosta, 21.20. Alku- ja pääruaan jaksoi syödä, mutta sitten väsyttikin jo niin paljon, että vain hotellille pääseminen kiinnosti. Siis: jälkiruoka jäi väliin. 

Mutta, sitten paluu kronologisesti edellisen postauksen jälkeisiin tunnelmiin.

Toinen (kokonainen) lomapäivä alkoi valitettavasti huolestuttavan tuulisissa tunnelmissa. Lopputulos olikin, että meitä ei päästetty veteen koko päivän aikana. Sen sijaan kävimme kattavasti läpi teoriaa (mm. virtauksia ja niistä selviämistä) ja kävimme kävimme tunnistamassa aaltoja pidemmälle edenneiden surffajien suosimissa paikoissa. Tuulelle ei tietenkään kukaan voinut mitään, ja korvaava ohjelma oli ihan hyvää. Ja toisaalta ihan kiva, että joku päättää puolesta milloin on turvallista mennä veteen ja milloin ei. Saimme nimittäin luennon paikallisten hengenpelastajien moraalista: Meidänkin käyttämällämme rannalla liehuu punainen "ei veteen" -lippu 365 päivää vuodessa. Hengenpelastajat saavat näin keskittyä työajallaankin kivempiin aktiviteetteihin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti