lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sini, cosini ja aaltojen muodostuminen

Lomaan oli valmistauduttu tutkimalla perusteellisesti, missä päin maailmaa (ja mielellään toki vain viikon mittaiselle lomalle sopivan lentomatkan päässä) olisi hyvä surffikohde. Yllätys oli melkoinen, kun top1-kohteeksi nousi Lanzarote, Kanariansaarilla.

Lanzaroten pohjoisrannikossa, tarkemmin sanottuna Famarassa, sijaitsee Euroopan parhaaksi surffauskouluksi itseään tituleeraava Surf School Lanzarote. Paikan nettisivut olivat vakuuttavat, sertifikaatteja löytyi monta ja kun vielä Guardianin toimittajakin oli saatu paikkaa kehumaan, edes rahojen lähettäminen "johonkin" melkein pari kuukautta ennen kurssin alkua ei tuntunut erityisen epäilyttävältä. Ja ensimmäisen päivän perusteella, mitään huolen häivää ei todella ollutkaan!

Parvekepulu. Tuulihäkkyrää on kuulemma käytetty aikoinaan veden nostamiseen.
Koska pelkkien lentojen saaminen Lanzarotella vaikutti olevan ajoittain puolittaista arpapeliä, päädyimme ottamaan perinteisen pakettimatkan Costa Teguise -nimiseen kylään Finnmatkojen kautta. Hotelliksi valikoitui kylän keskustaa lähellä sijaitseva huoneistohotelli Neptuno. Surf School Lanzarotelta sai pieneen lisähintaan myös kuljetuksen etelärannikolla sijaitsevasta kylästä joka päivä pohjoisrannikon surffauskouluun. 

Huolimatta siitä, että Neptuno on huoneistohotelli - meilläkin on kaksi huonetta, pieni keittiö ja iso kylpyhuone - hintaan kuuluu aamiainen. Kivaa, tuleepahan syötyä monipuolisesti. 

Surffikurssille nouto onnistui sovitusti naapurin jättiresortin pihalta lomalaisille sopivaan aikaan 9.55. Univelat oltiin ehditty kuitata 10 tunnin yöunilla. Matka minibusissa saaren halki taittui nopeasti, noin 20 minuutissa. Sen jälkeen kun meille sopivat märkäpuvut ja iloisen keltaiset surffipaidat (puetaan märkäpuvun päälle, näin opettajat tunnistavat omat oppilaansa myös rannalta käsin) oli haettu, suunnattiin rannalle. 

Kurssilaiset jaettiin ryhmiin - aloittelijat omiinsa, edistyneemmät omiinsa - ja päivä saattoi alkaa. Lämpötila pohjoisrannikolla sijaitsevassa kylässä tuntui jostain syystä paljon etelärannikkoa korkeammalta. Vaikka vesi oli vain 18 -asteista, lämpötila ei veteen kastautumista huolimatta tuntunut lainkaan kylmältä. 

Ennen veteen pääsemistä kävimme läpi turvallisuusohjeita ja laudan käsittelyä. Vedessä keksityimme aluksi ainoastaan aalloilla liukumiseen. Kuulostaa helpolta, mutta eteen päin melominen ja takaisin lähtöpisteeseen kahlaaminen ovat yllättävän rankkaa puuhaa.

Toiset valmistautuivat lomaan kasvattamalla surffitukkaa.

Hetken päästä siirryttiin harjoittelemaan laudan päälle nousemista. Taas: Kuulostaa helpolta, mutta yksinkertaisemmilla pongahdustekniikoilla yllättävän rankkaa! 

Päivän katkaisi rannalla tarjoiltu lounas. Patonki, appelsiini ja leivonnainen, tietysti Fantalla alas huuhdottuna, pitivät nälkää yllättävän hyvin. 

Seisomaannousuharjoitukset katkesivat mukavasti pieneen aaltojen analysointia käsitelleeseen rantaleuntoon. Kanssamme samassa aloittelijaryhmässä on mukava italialainen, nykyisin Lontoossa asuva tutkijapari. Toinen tekee lääketieteesen liittyvää tutkimusta, toinen on väitellyt sovelletusta matematiikasta. Ohjaajamme ei tätä tiennyt, vähän siis nauratti, kun hän kysyi kahdelta diplomi-insinööriltä ja ko. pariskunnalta tiedämmekö sinistä ja cosinista jotain. Saimme sitten aiheesta ihan perusteelliset piirrokset matematiikasta väitelleeltä rantahiekkaan. 

Sini ja cosini. Liittyvät myös aaltoihin.


Myöhemmin saimme vielä lisäteoriaa siitä, miten rikkoutuvilla ja taas itsensä keräävillä aalloilla pystyy surffaamaan entistä pidemmälle.

Aika ei siis kullannut edelliskesän muistoja, vaan surffaaminen oli ihan yhtä mahtavaa kuin molemmat olivat muistelleetkin. Edessä on varmasti vielä monta hienoa päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti