torstai 22. maaliskuuta 2012

Snif

Hieno viikko, hieno loma! Ainut nyyhkimisen arvoinen asia on se, että aalloilla keikkuminen on tällä erää ohi. 
Tämä lisko tykkäsi lounastauoilla seurassamme hengaamisesta. Ja erityisesti appelsiinista.

Surf School Lanzarote ei todellakaan mainosta itseään suotta Euroopan parhaaksi surffikouluksi - kaikkien ohjaajien osaaminen on todellakin huippuluokkaa (kaikki ovat sekä hengenpelastaja- että surffiopettaja -kokeensa säännöllisesti suorittaneita) eikä opetusohjelmassa, välineissä tai paikassa ole mitään valittamista. Viidessä kurssipäivässä (joista harmiksemme vain neljänä pääsimme veteen, mutta surffaamaan, ei kuolemaan tai vammatumaan, tänne tultiin) ehdimme niin pitkälle, että onnistuimme nappaamana jopa pari rikkoutumatonta aaltoa (unbroken wave). Tämän kunniaksi saimme hienot, Bronze level III -todistukset. 


Enimmäkseen meno näytti tältä...

Välillä onneksi myös tältä.


Jo kurssin alusta asti meille hoettiin, että suurimmat vaarat ovat aurinko (paljastui, että edes Banana Boat 50 Sport very water and sweat resistant ei ihan riitä T:lle, eli Neutrogena ja Shiseido olkoon jatkossa avainsanat aurinkosuojaa hankkiessa...), liian vähäinen veden juominen ja läheisen tien liikenne, mutta yllättäen uudet flipflopsit aiheuttivat koko reissun pahimmat vammat. 

Viimeisenä päivänä pääsimme surffaamaan paljon - tuulta oli vain vähän, aallot olivat hyviä, eikä vedessäkään ollut liikaa porukkaa. Mahtavaa, kerta kaikkiaan.

Vapaapäivä

Vapaapäivä, siis surffivapaa päivä. Aluksi emme olleet uskaltaneet suunnitella päivälle mitään puuhaa, koska... Surffaus on rankkaa puuhaa. Hyvin rankkaa. 

En oikein ymmärrä, mistä se koko surffaus-rentoilu -legenda on saanut alkunsa. Mikä siinä on rentoa? Se, että saa taistella kaikilla voimillaan henkensä kaupalla, että pääsee hyvännäköisen aallon luokse (tätä on noin 95 % ajasta), se, kun räpiköi kaikin voimin saadakseen sen aallon kiinni (ja niin, tuo melominenkin kuulostaa niin helpolta mutta sen voi tehdä niiiiiiiin monella väärällä tavalla) vai se, kun pitäisi hypätä makuultaan suoraan jaloilleen liikkuvan laudan päällä liikkuvan aallon päällä? Niin vai se kohta, jossa seisotaan sillä laudalla, tehdään jalkatyötä ja koitetaan kääntyä sivulle?

Oli kylmä, ajettiin vaan pienet pätkät katto alhaalla.
Kuitenkin, nyt piti kertoa vapaapäivästä. Emme siis uskaltaneet suunnitella mitään puuhaa etukäteen, mutta sunnuntai-iltana, siis liian-kova-tuuli-aloittelijoille-surffata -päivän iltana, päätimme vuokrata vapaapäiväksi auton. Nouto järjestyi seuraavaksi aamuksi 9.30, meidät vietiin autovuokraamolle (Avia) ja varaamamme aika pienen auton sijaan saimmekin Renault Megane Cabrioletin - siis Villen onneksi nyt viimein sen avoauton. 

Timanfayalla, siis alueella, jolla (muistaakseni) 1700 -luvulla oli massiiviset tulivuorenpurkaukset, oli vieläkin vulkaanista aktiivisuutta. Saimme siitä hyviä demonstraatioita.

Päivä menikin saarta ristiin rastiin huristellessa. 

Aloitimme päivän kevyellä shoppailulla Playa Hondassa. Ostoksina oli kameran jalusta (Villen) ja takki ja pari huivia (Taija). Kovin lämmintä täällä ei ole, vuokra-auton mittari liikkui koko päivän +15 C:n ja 20 C:n välillä, ja tuuli on kova. 

Maisemat olivat tosiaan kuin maasta aikojen alussa tai kuusta.

 Kameran jalustan hankkimisen jälkeen kävimme katsomassa uudestaan ne hienot, edellisenä päivänä katsastetut surffispotit La Santassa, (nyt tietysti kameran kanssa), vilkaisemassa ei-vapaapäiväänsä viettäviä surffikoululaisia, syömässä Caleta de Famarassa, ihmettelemässä kuumaista maastoa Timanfayassa ja vielä lopuksi Puerto del Carmenissa. 

Ville päätti päivän Fish Spahan. Pestyt jalat siis upotettiin kalasammioon, jossa turkkilaiset jokikalat näykkivät kuolleen ihosolukon (ja näköjään osan säärikarvoistakin) pois. Jäi minulta väliin.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Surffia ja ajelua

Päivät ovat vierineet nopeasti ja omanlaisensa rytmi on jo muodostunut: Herätys (kellolla, onneksi Taija herää yleensä jo vähän aiemmin) joko 7:45 tai 8:00, hidas ylösnouseminen, aamutoimet, kamojen pakkailu, aamiainen ja nouto läheisen hotellin pihasta joko 9.25 tai 9.55. Päivän jälkeen on järjettömän väsynyt ja jaksaa juuri ja juuri raahustaa lähi-Spariin noutamaan tuoretta patonkia, aallot tosin pyörivät mielessä vielä tämänkin jälkeen. Ennen välipalaa tai sen jälkeen ikävä märkäpukujen ja huomiopaitojen huuhtelu -operaatio, suihku, melkein nukahtaminen ja lisää ruuan etsimistä. Nukkumaan käydessä totaalinen kaatuminen sänkyyn. Ei siis paljon haittaa, että kylän iltaelämää mainostettiin jossain melko hiljaiseksi. Ei nimittäin paljon ole jaksettu lähteä katsomaan... 

Ei, tässä emme ole me. Kumpikaan meistä. Valitettavasti.
 Eilen meillä oli pöytä varattuna tosi kivasta ravintolasta, El Navarrosta, 21.20. Alku- ja pääruaan jaksoi syödä, mutta sitten väsyttikin jo niin paljon, että vain hotellille pääseminen kiinnosti. Siis: jälkiruoka jäi väliin. 

Mutta, sitten paluu kronologisesti edellisen postauksen jälkeisiin tunnelmiin.

Toinen (kokonainen) lomapäivä alkoi valitettavasti huolestuttavan tuulisissa tunnelmissa. Lopputulos olikin, että meitä ei päästetty veteen koko päivän aikana. Sen sijaan kävimme kattavasti läpi teoriaa (mm. virtauksia ja niistä selviämistä) ja kävimme kävimme tunnistamassa aaltoja pidemmälle edenneiden surffajien suosimissa paikoissa. Tuulelle ei tietenkään kukaan voinut mitään, ja korvaava ohjelma oli ihan hyvää. Ja toisaalta ihan kiva, että joku päättää puolesta milloin on turvallista mennä veteen ja milloin ei. Saimme nimittäin luennon paikallisten hengenpelastajien moraalista: Meidänkin käyttämällämme rannalla liehuu punainen "ei veteen" -lippu 365 päivää vuodessa. Hengenpelastajat saavat näin keskittyä työajallaankin kivempiin aktiviteetteihin. 


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sini, cosini ja aaltojen muodostuminen

Lomaan oli valmistauduttu tutkimalla perusteellisesti, missä päin maailmaa (ja mielellään toki vain viikon mittaiselle lomalle sopivan lentomatkan päässä) olisi hyvä surffikohde. Yllätys oli melkoinen, kun top1-kohteeksi nousi Lanzarote, Kanariansaarilla.

Lanzaroten pohjoisrannikossa, tarkemmin sanottuna Famarassa, sijaitsee Euroopan parhaaksi surffauskouluksi itseään tituleeraava Surf School Lanzarote. Paikan nettisivut olivat vakuuttavat, sertifikaatteja löytyi monta ja kun vielä Guardianin toimittajakin oli saatu paikkaa kehumaan, edes rahojen lähettäminen "johonkin" melkein pari kuukautta ennen kurssin alkua ei tuntunut erityisen epäilyttävältä. Ja ensimmäisen päivän perusteella, mitään huolen häivää ei todella ollutkaan!

Parvekepulu. Tuulihäkkyrää on kuulemma käytetty aikoinaan veden nostamiseen.
Koska pelkkien lentojen saaminen Lanzarotella vaikutti olevan ajoittain puolittaista arpapeliä, päädyimme ottamaan perinteisen pakettimatkan Costa Teguise -nimiseen kylään Finnmatkojen kautta. Hotelliksi valikoitui kylän keskustaa lähellä sijaitseva huoneistohotelli Neptuno. Surf School Lanzarotelta sai pieneen lisähintaan myös kuljetuksen etelärannikolla sijaitsevasta kylästä joka päivä pohjoisrannikon surffauskouluun. 

Huolimatta siitä, että Neptuno on huoneistohotelli - meilläkin on kaksi huonetta, pieni keittiö ja iso kylpyhuone - hintaan kuuluu aamiainen. Kivaa, tuleepahan syötyä monipuolisesti. 

Surffikurssille nouto onnistui sovitusti naapurin jättiresortin pihalta lomalaisille sopivaan aikaan 9.55. Univelat oltiin ehditty kuitata 10 tunnin yöunilla. Matka minibusissa saaren halki taittui nopeasti, noin 20 minuutissa. Sen jälkeen kun meille sopivat märkäpuvut ja iloisen keltaiset surffipaidat (puetaan märkäpuvun päälle, näin opettajat tunnistavat omat oppilaansa myös rannalta käsin) oli haettu, suunnattiin rannalle. 

Kurssilaiset jaettiin ryhmiin - aloittelijat omiinsa, edistyneemmät omiinsa - ja päivä saattoi alkaa. Lämpötila pohjoisrannikolla sijaitsevassa kylässä tuntui jostain syystä paljon etelärannikkoa korkeammalta. Vaikka vesi oli vain 18 -asteista, lämpötila ei veteen kastautumista huolimatta tuntunut lainkaan kylmältä. 

Ennen veteen pääsemistä kävimme läpi turvallisuusohjeita ja laudan käsittelyä. Vedessä keksityimme aluksi ainoastaan aalloilla liukumiseen. Kuulostaa helpolta, mutta eteen päin melominen ja takaisin lähtöpisteeseen kahlaaminen ovat yllättävän rankkaa puuhaa.

Toiset valmistautuivat lomaan kasvattamalla surffitukkaa.

Hetken päästä siirryttiin harjoittelemaan laudan päälle nousemista. Taas: Kuulostaa helpolta, mutta yksinkertaisemmilla pongahdustekniikoilla yllättävän rankkaa! 

Päivän katkaisi rannalla tarjoiltu lounas. Patonki, appelsiini ja leivonnainen, tietysti Fantalla alas huuhdottuna, pitivät nälkää yllättävän hyvin. 

Seisomaannousuharjoitukset katkesivat mukavasti pieneen aaltojen analysointia käsitelleeseen rantaleuntoon. Kanssamme samassa aloittelijaryhmässä on mukava italialainen, nykyisin Lontoossa asuva tutkijapari. Toinen tekee lääketieteesen liittyvää tutkimusta, toinen on väitellyt sovelletusta matematiikasta. Ohjaajamme ei tätä tiennyt, vähän siis nauratti, kun hän kysyi kahdelta diplomi-insinööriltä ja ko. pariskunnalta tiedämmekö sinistä ja cosinista jotain. Saimme sitten aiheesta ihan perusteelliset piirrokset matematiikasta väitelleeltä rantahiekkaan. 

Sini ja cosini. Liittyvät myös aaltoihin.


Myöhemmin saimme vielä lisäteoriaa siitä, miten rikkoutuvilla ja taas itsensä keräävillä aalloilla pystyy surffaamaan entistä pidemmälle.

Aika ei siis kullannut edelliskesän muistoja, vaan surffaaminen oli ihan yhtä mahtavaa kuin molemmat olivat muistelleetkin. Edessä on varmasti vielä monta hienoa päivää.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Hiihtoloma tai surffiloma, miten vaan.

Heipä hei! Vaikka syksy sujui harvinaisen matkattomissa tunnelmissa, viime kesän road tripiltä jäi käteen muutakin kuin muhkea Visalasku: Hinku päästä surffamaan. Kyllä, ajautuminen motelliin johon ei oikeastaan haluaisi voi joskus olla paljon hienompaa kuin tapahtumahetkellä arvaisi. 

Huimalla kahden tunnin surffauskokemuksella päätimme, että hiihtoloman voi aivan hyvin vaihtaa surffilomaksi. Muutaman illan hillittömän googlailun jälkeen järkevimmäksi kohteeksi viikon lomalle osoittautui minun (T) Kanaria -allergiasta huolimatta Lanzarote. Ei siis ikina pitäisi tuomita mitään kohdetta, voi olla että sinne on vielä palaamassa ihan mielellään...

Kuva Wikimedia Commons, Stan Shebs
Villistä "paku alle ja aaltoja metsästämään" -meiningistä ei ole kyse, vaan (olematon) taitotaso ja viikon ajallinen rajallisuus tunnistettiin sen verran realistisesti, että varasimme kurssin luotettavalta vaikuttavasta surffikoulusta - palataan tähän luotettavuuteen sitten jos/kun rahoille on saatu vastinetta :). Matka ja majoitus varattin Finnmatkojen kautta. Perjantai-perjantai matka vaikuttaa siinä mielessä lupaavalta, että ennen töihin paluuta on pari ylimääräistä päivää aikaa parannella kipeitä lihaksia. 

Tarkempaa tarinaa kevään aikana!