tiistai 2. elokuuta 2011

All in all



Nyt taitaa olla loppukoosteen aika. Matka oli loistava, mutta tietenkin nyt samaan reissuun tai seuraavalle roadripille suunnittelisi muutaman asian toisin kuin nyt tehtiin.

San Franciscon kovin turistikeskittymä

Roadrip -matkaajia on tietysti yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, joten kaikille eivät varmasti samat neuvot tai vinkit päde. Osaa ihmisistä ei haittaa vaikka kaikki rahat menisivät peruselämiseen eikä voisi harjoittaa ekstrahuvitteluita (helikopterimatkat ja surffaustunnit) jos se tarkoittaa muutamaa päivää pidempään reissussa, osalla on rajaton budjetti ja osa on ylipäätänsä allerginen kaikenlaisille suunnitelmille. Siis: Kaikki eivät näiden ajatusten kanssa taatusti ole yhtä mieltä, mutta meille seikkailun- ja mukavuudenhaluisina sekä rajatulla mutta ei minirajaisella budjetilla matkalla olevina ne toimisivat.

Vapaus: Alcatrazista katsottuna niin lähellä, mutta aiemmin niin kaukana.

Matkan suunnittelu
- Varaamalla halvat lennot voi säästää paljon, eli kannattaisi varata lennot ajoissa (yllätys yllätys)
- Lomakauden ulkopuolella matkustaminen olisi voinut olla ihan hyvä idea: Majoittuminen olisi ollut useimmissa paikoissa paljon halvempaa ja/tai majoitusten varailun olisi voinut tehdä spontaanimmin matkan varrelta.
- Kaksi viikkoa on toisaalta lyhyt aika, toisaalta siinä on puolensa. Jos matkassa oltaisiin oltu vaikka kolme viikkoa, kustannukset olisivat tietysti nousseet huomattavasti ja hauskoja juttuja (helikopterilento, surffaustunnit…) olisi ehkä pitänyt jättää pois. Taas se lomakauden ulkopuolella matkustelu olisi voinut auttaa säästämisessä

Grand Canyon


Auto ja ajelu
- Navigaattori on erittäin hyödyllinen, mutta ei aivan välttämätön. Alkujärkytyksen jälkeen paikasta toiseen suunnistaminen on yllättävän helppoa ja kohde löytyy yleensä helposti. Tietty navigaattori tuo tiettyä turvallisuudentunnetta, mutta suosittelemme lämpimistä hommaamaan 1) Kohdeosavaltion sekä 2) kunkin kaupungin kartan erikseen.
- Luxury car oli kiva, mutta ei välttämätön. Ratinlämmittimessä, takamuksenviilentemisessä ja hierovassa penkissä on puolensa, mutta mitenkään välttämättömiä ne eivät kyllä ole. Jos (aikuisia) henkilöitä olisi enemmän kuin kaksi, niin matkatavarat eivät välttämättä edes mahtuisi kovin hyvin tuohon autoon.
- Jos mahdollista, ei alle 25 –vuotiaita kuskeja. Meillä minä, muutama kuukausi alle 25, kakkoskuskina korotin auton vuokraa melkein 200 e/kaksi viikkoa. Meillä kaksi kuskia oli silti hyvä juttu.
- Auton olisi voinut varata suoraan itsekin, mutta vakuutuksissa ei kannata liikaa säästää. Meillä oli vaan Kilroyn kannalta suositellut ”pakolliset” joiden piti kuitenkin olla riittävät. Vuokraamon tiskillä yritettiin tietysti silti myydä lisävakuutuksia eli näissä kannattaa olla tarkkana että ei maksa ihan turhasta




Siltainsinööreillä on riittänyt töitä.
Majoitus:
- Tripadvisorin vinkit olivat hyviä, jos jaksaa panostaa ja esim. on jossain pidempää, näitä suosittelusivuja on ihan kiva katsoa. Esim. jenkit saattaa antaa kohtuuttomasti miinusta pienistä huoneista vaikka se ei esim. meitä juuri haittaa.
- Ennalta varatut hotellit olivat hinta-laatusuhteeltaan tosi hyviä
- Hinta ei näköjään kerro laadusta mitään ja majoitus on tosi eri hintaista paikkakunnasta riippuen.


Muuta:
- Oli hyvä idea pakata mukaan vain välttämätön + pari pussillista pyykinpesuainetta: Parilla pyykinpesukerralla säästi paljon tilaa shoppailuille. Pyykinpesu kannattaa kuitenkin ajoittaa niihin laatuhotelleihin koska yleensä vain niissä on niin hyvä ilmastointi että pyykit saa kuivaksi.
- Jenkeissä suunnilleen kaikki on halvempaa kuin Suomessa joten siksikään sitä kamaa ei kannata hirveästi raahata mukana

Kaliforniassa on aina lämmintä ja kuu on tehty juustosta. Jos tätä ei muista, mukaan saattaa tarttua näinkin tyylikästä lämmikettä, nimimerkillä epätoivoisesti paleleva matkailija joka yhä kannattaa kevyttä pakkaamista...


Siinä se on. Kaikenkaikkiaan 1439 mailia (2316 kilometriä).

maanantai 1. elokuuta 2011

(not so) Pink Cadillac

Jo etukäteen olimme ymmärtäneet, että Amerikassa myös autot ovat suuria. Silti autojen suuruus tuli hieman yllätyksenä. Henkilöautot ovat henkilöautoja, mutta katumaasturien, pick-up autojen ja varsinkin asuntoautojen koko oli jotain mikä ei varmasti meidän teillemme mahtuisi kääntymään.

Jotain esimerkiksi asuntoautojen koosta kertonee se, että iso osa oli suurempia kuin rekan kontti. Maallikko voisi kuvitella, että sen kokoisella autolla ei olisi enää mielekästä kulkea. Onneksi viisas ihminen oli kehittänyt tähänkin ongelmaan ratkaisun. Asuntoautoon oli usein nimittäin laitettu hinaukseen pienempi, selvästi kohdealueen tutkimista varten tarkoitettu auto. Hinauksessa ollut auto oli huomattavasti järkevämmän kokoinen, mutta silti näimme hinauksessa kaikennäköisiä virityksiä aina Jeep Wrangleriin ja Honda CRV -citymaasturiin asti.

Vuokra-automme oli valittu Luxury car -sarjasta. Päätöstä ei varmaan pysty mitenkään järkevästi perustelemaan. Matkaa varatessa ajatus tuntui hyvältä, mutta matkan lähestyessä tutustuimme myös tarkemmin tulevaan vuokra-autoomme ja epäilys valinnan järkevyydestä alkoi hiipimään. Vuokra-automme tulisi huomattavasti isompi kuin "kilometreiltään halpa" Cliomme. Onneksi amerikassa tiet ovat rakennettu ajamista varten ja eritoten isolla autolla ajamista varten. Toisinaan kuitenkin parkkipaikkaa sai vähän etsiä.

Vertailun vuoksi tässä hieman tietoa (meidän) Cliosta sekä Cadillac DTS:stä joka meillä oli vuokralla:



Renault ClioCadillac DTS
Moottori1,2l Rivinelonen, 72 kW4,6l V8, 205 kW
Ovien lkm.34
Paino990 kg1800 kg
Pituus3,8 m5,2 m
Leveys1,6 m1,9 m

Auto haettiin kuten jo aiemmin mainittiinkin San Franciscon lentokentältä. Kun paperisota oli suoritettu tiskillä lampsittiin autotalliin, jossa oli pitkät rivit autoja jaoteltuna luokkiin. Käytännössä siis maksoimme vain luokasta ja rivistöstä olisi voinut ottaa minkä tahansa maksettuun luokkaan kuuluvan ajoneuvon. Ville kävi istumassa useammassa autossa ja loppupeleissä Cadillaciin mahtuivat jalat kaikkein parhaiten.

Autoon istuessa sisäisellä lapsella oli joulu jo heinäkuussa. Nahkasisustuksen lisäksi autossa kaikki toimi sähköllä, istuimen- ja ratin siirtoa myöten. Lisäksi kahden kuljettajan asetuksille oli muistipaikat, joten istuimen, ratin ja peilien säädöt sai kohdalleen napin painalluksella. Keskikonsolissa oli 8" kosketusnäyttö, jolla pystyi ohjaamaan viihdejärjestelmää joka osasi toistaa jopa DVD -levyjä. Tottakai Bosen äänentoistojärjestelmä osasi purkaa ja toistaa myös Dolby DTS monikanavaäänet.

Kuskin ja apukuskin penkeissä oli tietysti penkinlämmitin, mutta myös penkin viilennys onnistui ja penkin sai myös tarvittaessa hieromaan. Ajotietokone kertoi luonnollisesti kulutuksen (meidän auton keskikulutus oli n. 21 mailia gallonalla, 11,2 l/100km) mutta myös rengaspaineet pystyi katsomaan kesken ajon. Toiminto osottautui hyödylliseksi ajettaessa Las Vegasiin, kun ympärillä kanssa-autoilijoilla näytti hajoavan renkaita tiuhaan tahtiin. Yhtä rengasta jopa jouduttiin väistämään. Kuten tapana tuntuu olevan, auto oli automaattivaihteinen.

Auton suuresta koosta huolimatta tavaratila oli yllättävän pieni. Autoa mainostetaan viidelle hengelle ja viidelle matkatavaralle sopivaksi, mutta ainakin jos viisi meidän tavaroiden kokoista matkatavaraa meinaa autoon survoa täytyy olla aika hyvä tetriksessä.

Highway 1



Huomatkaa laillinen navigaattorin sijoittelu
Jotain eroa noissa sisä- ja ulkolämpötiloissa matkalla Las Vegasiin... 106 F = 41 C. Nevadassa oli vielä kuumempaa.
"Ei tästä mitään puutu".