tiistai 26. heinäkuuta 2011

Toisinaan harhailu saattaa kannattaa ja voi johtaa surffitukkaan

Siitä, kannattaako majoitukset varata roadtripille etukäteen, on selkeästi olemassa kolme koulukuntaa: Yksi ryhmä varaa ja suunnittelee kaiken valmiiksi, toinen varaa ja suunnittelee pari päivää etukäteen ja kolmans alkaa illan tullen potkiskella motellien ovia, tarkistamaan huoneita ja tinkimään hinnasta.

Se, mihin ryhmään kannattaa lukeutua, riippuu minun mielestäni kahdesta asiasta:
1.     Mihin aikaan vuodesta on matkalla, näin kesällä kun myös koko Amerikka on matkalla, majapaikat yllättäen ovat aika täynnä ja hinnakkaita
2.     Miten paljon rahaa majoitukseen on valmis käyttämään: Ainahan sitä jotain löytää, jos budjetti on rajaton. 

No, haluan havainnollistaa tätä parilla esimerkillä: San Franciscon keskustassa, jossa piti olla superkallista, asuttiin (tosin vessattomassa ja suihkuttomassa) huoneessa 75 euroa/yö. Sonomassa asuttiin ihastuttavassa huoneessa 65 euroa/yö, Morro Bayssa ”suite” tasoisessa huoneessa jossa oli takka ja poreamme n. 100 euroa/yö. Vegas 117 dollaria/yö, ja sitten San Diegon pohjoispuolella pikkukylässä nimeltä Carlsbad, motel 6:ssa joka oli ”lentokenttämotellissa” (lue: lentokentän vieressä, viereisen pikatien äänet kuuluvat täysillä koko yön, huone kuuma ja ilmastointi heikko, muttta ihmekös tuo kun huoneen oven alta mahtuisi luikertelemaan suurehko käärme) hintaan 127 dollaria yö. Arvaatte ehkä jo, mikä näistä majoituksista oli varattu vain vuorokautta ennen saapumista? Jepjep. Ja kyllä, etsimme myös hotelleja ja muita motel kutosia, mutta niitä nyt ei vaan ollut vapaana.

Samana päivänä tähän legendaariseen motel kuuteen majoittuessa (nyt välikommentti: En ole nirso, vaan hinta-laatutietoinen. Huone olisi ollut ok jos se olisi maksanut sen 40 dollaria/yö kuten olin ko. ketjun huoneiden maksavan. Vaan ei kesäviikonloppuna länsirannikolla!) olimme ajelleet Vegasista San Diegoon. San Diego on lyhyesti sanottuna huippupaikka. Olen ihan vakuuttunut tästä tosiseikasta, vaikka emme itse kaupungissa aikaa edes viettäneet, vaan hengailimme huippusympaattisen La Jollan rannalla. Meillä oli tietysti kätevästi pakattuna mukaan vain yksi pyyhe (olen kevyen pakkaamisen kannattajia, siitä lisää myöhemmin), mutta hyvin pärjättiin vaikka otettiin aurinkoa ja pulikoitiin meressä.

Kun olimme ajelleet San Diegosta noin puolen tunnin matkan motellillemme, päätimme lähteä ruuanhankintamatkalle. Reissu kuitenkin ”vähän venähti” kun bongasimme hotellin lähettyviltä mahtavan rannan, jolla saattoi katsella surffausta minun ilokseni ja radio-ohjettavia lennokkeja V:n iloksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti… Kun olimme hetken hengailleet ja kävelleet rannalla, jatkoimme matkaa kohti sitä suuntaa jossa kuvittelimme Carlsbadin keskustan olevan. Äkkiä vieri vieressä oli viehkeitä rantaravintoloita, kahviloita, surffauskauppoja, jopa surffimotelli. Molemmat kuitenkin tiedostivat olemuksen olevan sen verran räjähtänyt, että fine dining tai oikeastaan edes ihmisten ilmoilla ruokailu ei ollut juuri nyt se juttu, joten suuntasimme mystiseen kioski/ruokakauppaan (mitää oikeaa ruokaa siellä ei kyllä myydä) 7/11:iin ja lähimäkkäriin. Päivän ajomatkan ja rantaelämän väsyttämänä nukahtaminen oli niin ennätysnopea, että minulta jäi puolet Ben&Jerry’s jätskiannoksesta syömättä. Tutut aavistanevat, miten vakavan väsymyksen merkki tämä on.

Yhdeksän tai kymmenen maissa tapahtunut nukahtaminen kuitenkin mahdollisti heräämisen jo aamuseitsemältä. Myös mahdollisten läheisen pikatien äänien vaikutuksen mahdollista osuutta asiaan tutkitaan…

Edellispäiväinen surffausmahdollisuuksien ymmärtäminen oli tehnyt minuun sen verran pohjattoman vaikutuksen, että aamun googlailin Carlsbadin surffausmahdollisuuksia ja jo lyhyen tutkiskelun pohjalta oli selvää, että ainakin lautoja pitäisi saada vuokratuksi varsin helposti, hyvällä tuurilla oppitunnitkin voisivat olla mahdollisia.

Kun V oli saanut aamukahvin kiduksiinsa, räjäytin kuningasideani ilmoille (Tänään kokeillaan surffausta, eiksjooo????) ja se sai ehkä hieman yllättäen positiivisen vastaanoton. LA:n biitsit päätettiin skipata (ko. kaupunki ei muutenkaan tehnyt erityistä vaikutusta) ja antaa mahdollisuus pienelle ja viehkeälle Carlsbadille.

Kun motellille oli sanottu ei-niin-haikeat hyvästit ja auto oli saatu hartaan etsiskelyn jälkeen minun ensimmäiseksi tutuksi surffausliikkeeksi tunnistamani rakennuksen lähettyville, menimme kyselemään oppitunninsaantimahdollisuuksia. Suureksi iloksemma as-soon-as-possible tarkoitti tässä tapauksessa märkäpukujen sovittelua 25 minuutin kuluttua! Tuli vähän kiire etsiskellä aamupalaa ja uutta bikiniyläosaa edellispäivänä rikkoutuneen tilalle. Terveyssmoothiet ja uusi bikiniyläosa alerekistä järjestyivät kuitenkin ennätysvauhtia ja 25 minuutin päästä olimme todella kiskomassa märkäpukuja päällemme. Märkäpuvut eivät kuulemma olisi suinkaan olleet mikään pakollinen elementti, mutta päätös käyttää niitä osoittautui aika hyväksi, kun illalla katsoi iloisesti suojakerroin 50 sport –aurinkorasvan käytöstä huolimatta punottavaa naamaa.

Vaikka märkäpukujen kiskomisen päälle muovipussin avulla olisi voinut kuvitella olevan kahden oppitunnin sporttisin tai vaikein osa, ei se sitä ollut. V tarkisti surffausopettajamme Stefanin (?) pätevyyden ja vakuuttui 14 surffausvuoden riittävän meidän kahden tunnin opettamiseemme. Pian talsimmekin laudat kainaloissa ja ainakin minulla typerän iloinen virnistys naamalla kohti rantaa. Siinä sitä mentiin, ihan oikean surffaajan näköisenä, märkäpuku päällä ja lauta kainalossa, wou!

Kaksituntinen opetuksemme alkoi lyhyellä kuivaharjoitteluosiolla. Ensin kerrattiin turvallisuussääntöjä (vedessä pitää edetä kaloja pois potkiskellen, laudalta pitää aina kaatua selälleen/rinnalleen, ei siis jaloilleen/pää edeltä jne.) Sitten harjoiteltiin laudalla ylös nousemista (punnerrus ja pompahdus paikalleen, ehkä mieluummin etummainen jalka ensin) ja samaa sen jalkaliaanin kanssa. Ja sitten  veteen. Odotukset omasta suoriutumisesta olivat tällä hetkellä vielä aika alamaissa, minä odotin lähinnä muutamaa litraa suolavettä keuhkoihin ja V kyseli onko opettajamme nähnyt koskaan kenenkään ensikertalaisen nousevan seisaalleen laudalle.

Kaksituntisen hauskuutta ei voi sanoin kuvailla: Vaikeaa, mutta ei mahdotonta! Minäkin liu’uin onnistuneesti laudallani monen monta kertaa ihan rantaan saakka, ja jee sitä riemua ja virnistelyn määrää, jopa rannalla olevat ihmiset aplodeerasivat ja kannustivat :D.

Opettajan erittäin tarpeellinen tehtävä oli paitsi johdattaa meidät tietyin väliajoin lähtöpisteeseemme (merivirrat olivat todella sivuttaisia) myös tökätä meidät matkaan sopivan aallon päältä. Kaksituntinen oli hyvin, hyvin urheilullinen, ja voin vaan kuvitella miten rankkaa surffaaminen on kun pitää vielä itse meloa vauhtia niiden aaltojen päältäkin… On kuitenkin selvää, että seuraavaa lomakohdetta valittaessa kohteet, joissa on surffausmahdollisuus, saavat ehdottomasti lisäpisteitä!

Surffaus vaati paitsi kuntoa myös täydellistä keskittymistä: Jos keskittyminen ei ollut sitä kuuluisaa sataprosenttista, koston sai tuta heti mätkähtämällä nolon nopeasti alas laudalta. Erinomaista mielenrentoutusta siis. Sporttisuusosa oli läsnä paitsi laudan päälle kivutessa, yllättäen vahvasti myös rannasta takaisin opettajaa kohti tempoessa. Kävelemisen (niitä kaloja potkiskellessa ja välillä vähän siitä lintsaten…) ja laudan raahaamisen lisäksi yritin välillä myös kauhoa paikasta toiseen, mutta vähän epäselväksi jäi, kumpi tekniikka on parempi. Ainakin merenpohjaa pitkin tallustaessa iso aalto onnistui välillä vetäisemään masentavan paljon kohti rantaa, olipa sitten ehtinyt sukeltaa aallon alle tai ei. No, paremman tekniikan tähänkin oppisi varmaan enemmällä harjoittelulla.

Loppua kohti aallot tuntuivat suurenevan, ja sille löytyikin ihan looginen selitys, hurrikaani Meksikossa. Samaksi illaksi ja seuraavaksi aamuksi olikin kuulemma luvattu oikein ekstraisoja aaltoja.

Lopuksi laudan kanssa takaisin lähtöpistettä tallustaessa olo oli kuin mm-voittajalla ja virnistys varmaan sitä luokkaa, ainakin kaikkia vastaantulevia ihmisiä tuntui myös hymyilyttävän kovasti… Loman ehdottomasti paras superspontaani idea kuitenkin, ja ehkä tämä oli se syy, miksi meidän piti ajautua siihen ylihintaiseen motel kutoseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti