torstai 22. maaliskuuta 2012

Snif

Hieno viikko, hieno loma! Ainut nyyhkimisen arvoinen asia on se, että aalloilla keikkuminen on tällä erää ohi. 
Tämä lisko tykkäsi lounastauoilla seurassamme hengaamisesta. Ja erityisesti appelsiinista.

Surf School Lanzarote ei todellakaan mainosta itseään suotta Euroopan parhaaksi surffikouluksi - kaikkien ohjaajien osaaminen on todellakin huippuluokkaa (kaikki ovat sekä hengenpelastaja- että surffiopettaja -kokeensa säännöllisesti suorittaneita) eikä opetusohjelmassa, välineissä tai paikassa ole mitään valittamista. Viidessä kurssipäivässä (joista harmiksemme vain neljänä pääsimme veteen, mutta surffaamaan, ei kuolemaan tai vammatumaan, tänne tultiin) ehdimme niin pitkälle, että onnistuimme nappaamana jopa pari rikkoutumatonta aaltoa (unbroken wave). Tämän kunniaksi saimme hienot, Bronze level III -todistukset. 


Enimmäkseen meno näytti tältä...

Välillä onneksi myös tältä.


Jo kurssin alusta asti meille hoettiin, että suurimmat vaarat ovat aurinko (paljastui, että edes Banana Boat 50 Sport very water and sweat resistant ei ihan riitä T:lle, eli Neutrogena ja Shiseido olkoon jatkossa avainsanat aurinkosuojaa hankkiessa...), liian vähäinen veden juominen ja läheisen tien liikenne, mutta yllättäen uudet flipflopsit aiheuttivat koko reissun pahimmat vammat. 

Viimeisenä päivänä pääsimme surffaamaan paljon - tuulta oli vain vähän, aallot olivat hyviä, eikä vedessäkään ollut liikaa porukkaa. Mahtavaa, kerta kaikkiaan.

Vapaapäivä

Vapaapäivä, siis surffivapaa päivä. Aluksi emme olleet uskaltaneet suunnitella päivälle mitään puuhaa, koska... Surffaus on rankkaa puuhaa. Hyvin rankkaa. 

En oikein ymmärrä, mistä se koko surffaus-rentoilu -legenda on saanut alkunsa. Mikä siinä on rentoa? Se, että saa taistella kaikilla voimillaan henkensä kaupalla, että pääsee hyvännäköisen aallon luokse (tätä on noin 95 % ajasta), se, kun räpiköi kaikin voimin saadakseen sen aallon kiinni (ja niin, tuo melominenkin kuulostaa niin helpolta mutta sen voi tehdä niiiiiiiin monella väärällä tavalla) vai se, kun pitäisi hypätä makuultaan suoraan jaloilleen liikkuvan laudan päällä liikkuvan aallon päällä? Niin vai se kohta, jossa seisotaan sillä laudalla, tehdään jalkatyötä ja koitetaan kääntyä sivulle?

Oli kylmä, ajettiin vaan pienet pätkät katto alhaalla.
Kuitenkin, nyt piti kertoa vapaapäivästä. Emme siis uskaltaneet suunnitella mitään puuhaa etukäteen, mutta sunnuntai-iltana, siis liian-kova-tuuli-aloittelijoille-surffata -päivän iltana, päätimme vuokrata vapaapäiväksi auton. Nouto järjestyi seuraavaksi aamuksi 9.30, meidät vietiin autovuokraamolle (Avia) ja varaamamme aika pienen auton sijaan saimmekin Renault Megane Cabrioletin - siis Villen onneksi nyt viimein sen avoauton. 

Timanfayalla, siis alueella, jolla (muistaakseni) 1700 -luvulla oli massiiviset tulivuorenpurkaukset, oli vieläkin vulkaanista aktiivisuutta. Saimme siitä hyviä demonstraatioita.

Päivä menikin saarta ristiin rastiin huristellessa. 

Aloitimme päivän kevyellä shoppailulla Playa Hondassa. Ostoksina oli kameran jalusta (Villen) ja takki ja pari huivia (Taija). Kovin lämmintä täällä ei ole, vuokra-auton mittari liikkui koko päivän +15 C:n ja 20 C:n välillä, ja tuuli on kova. 

Maisemat olivat tosiaan kuin maasta aikojen alussa tai kuusta.

 Kameran jalustan hankkimisen jälkeen kävimme katsomassa uudestaan ne hienot, edellisenä päivänä katsastetut surffispotit La Santassa, (nyt tietysti kameran kanssa), vilkaisemassa ei-vapaapäiväänsä viettäviä surffikoululaisia, syömässä Caleta de Famarassa, ihmettelemässä kuumaista maastoa Timanfayassa ja vielä lopuksi Puerto del Carmenissa. 

Ville päätti päivän Fish Spahan. Pestyt jalat siis upotettiin kalasammioon, jossa turkkilaiset jokikalat näykkivät kuolleen ihosolukon (ja näköjään osan säärikarvoistakin) pois. Jäi minulta väliin.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Surffia ja ajelua

Päivät ovat vierineet nopeasti ja omanlaisensa rytmi on jo muodostunut: Herätys (kellolla, onneksi Taija herää yleensä jo vähän aiemmin) joko 7:45 tai 8:00, hidas ylösnouseminen, aamutoimet, kamojen pakkailu, aamiainen ja nouto läheisen hotellin pihasta joko 9.25 tai 9.55. Päivän jälkeen on järjettömän väsynyt ja jaksaa juuri ja juuri raahustaa lähi-Spariin noutamaan tuoretta patonkia, aallot tosin pyörivät mielessä vielä tämänkin jälkeen. Ennen välipalaa tai sen jälkeen ikävä märkäpukujen ja huomiopaitojen huuhtelu -operaatio, suihku, melkein nukahtaminen ja lisää ruuan etsimistä. Nukkumaan käydessä totaalinen kaatuminen sänkyyn. Ei siis paljon haittaa, että kylän iltaelämää mainostettiin jossain melko hiljaiseksi. Ei nimittäin paljon ole jaksettu lähteä katsomaan... 

Ei, tässä emme ole me. Kumpikaan meistä. Valitettavasti.
 Eilen meillä oli pöytä varattuna tosi kivasta ravintolasta, El Navarrosta, 21.20. Alku- ja pääruaan jaksoi syödä, mutta sitten väsyttikin jo niin paljon, että vain hotellille pääseminen kiinnosti. Siis: jälkiruoka jäi väliin. 

Mutta, sitten paluu kronologisesti edellisen postauksen jälkeisiin tunnelmiin.

Toinen (kokonainen) lomapäivä alkoi valitettavasti huolestuttavan tuulisissa tunnelmissa. Lopputulos olikin, että meitä ei päästetty veteen koko päivän aikana. Sen sijaan kävimme kattavasti läpi teoriaa (mm. virtauksia ja niistä selviämistä) ja kävimme kävimme tunnistamassa aaltoja pidemmälle edenneiden surffajien suosimissa paikoissa. Tuulelle ei tietenkään kukaan voinut mitään, ja korvaava ohjelma oli ihan hyvää. Ja toisaalta ihan kiva, että joku päättää puolesta milloin on turvallista mennä veteen ja milloin ei. Saimme nimittäin luennon paikallisten hengenpelastajien moraalista: Meidänkin käyttämällämme rannalla liehuu punainen "ei veteen" -lippu 365 päivää vuodessa. Hengenpelastajat saavat näin keskittyä työajallaankin kivempiin aktiviteetteihin. 


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sini, cosini ja aaltojen muodostuminen

Lomaan oli valmistauduttu tutkimalla perusteellisesti, missä päin maailmaa (ja mielellään toki vain viikon mittaiselle lomalle sopivan lentomatkan päässä) olisi hyvä surffikohde. Yllätys oli melkoinen, kun top1-kohteeksi nousi Lanzarote, Kanariansaarilla.

Lanzaroten pohjoisrannikossa, tarkemmin sanottuna Famarassa, sijaitsee Euroopan parhaaksi surffauskouluksi itseään tituleeraava Surf School Lanzarote. Paikan nettisivut olivat vakuuttavat, sertifikaatteja löytyi monta ja kun vielä Guardianin toimittajakin oli saatu paikkaa kehumaan, edes rahojen lähettäminen "johonkin" melkein pari kuukautta ennen kurssin alkua ei tuntunut erityisen epäilyttävältä. Ja ensimmäisen päivän perusteella, mitään huolen häivää ei todella ollutkaan!

Parvekepulu. Tuulihäkkyrää on kuulemma käytetty aikoinaan veden nostamiseen.
Koska pelkkien lentojen saaminen Lanzarotella vaikutti olevan ajoittain puolittaista arpapeliä, päädyimme ottamaan perinteisen pakettimatkan Costa Teguise -nimiseen kylään Finnmatkojen kautta. Hotelliksi valikoitui kylän keskustaa lähellä sijaitseva huoneistohotelli Neptuno. Surf School Lanzarotelta sai pieneen lisähintaan myös kuljetuksen etelärannikolla sijaitsevasta kylästä joka päivä pohjoisrannikon surffauskouluun. 

Huolimatta siitä, että Neptuno on huoneistohotelli - meilläkin on kaksi huonetta, pieni keittiö ja iso kylpyhuone - hintaan kuuluu aamiainen. Kivaa, tuleepahan syötyä monipuolisesti. 

Surffikurssille nouto onnistui sovitusti naapurin jättiresortin pihalta lomalaisille sopivaan aikaan 9.55. Univelat oltiin ehditty kuitata 10 tunnin yöunilla. Matka minibusissa saaren halki taittui nopeasti, noin 20 minuutissa. Sen jälkeen kun meille sopivat märkäpuvut ja iloisen keltaiset surffipaidat (puetaan märkäpuvun päälle, näin opettajat tunnistavat omat oppilaansa myös rannalta käsin) oli haettu, suunnattiin rannalle. 

Kurssilaiset jaettiin ryhmiin - aloittelijat omiinsa, edistyneemmät omiinsa - ja päivä saattoi alkaa. Lämpötila pohjoisrannikolla sijaitsevassa kylässä tuntui jostain syystä paljon etelärannikkoa korkeammalta. Vaikka vesi oli vain 18 -asteista, lämpötila ei veteen kastautumista huolimatta tuntunut lainkaan kylmältä. 

Ennen veteen pääsemistä kävimme läpi turvallisuusohjeita ja laudan käsittelyä. Vedessä keksityimme aluksi ainoastaan aalloilla liukumiseen. Kuulostaa helpolta, mutta eteen päin melominen ja takaisin lähtöpisteeseen kahlaaminen ovat yllättävän rankkaa puuhaa.

Toiset valmistautuivat lomaan kasvattamalla surffitukkaa.

Hetken päästä siirryttiin harjoittelemaan laudan päälle nousemista. Taas: Kuulostaa helpolta, mutta yksinkertaisemmilla pongahdustekniikoilla yllättävän rankkaa! 

Päivän katkaisi rannalla tarjoiltu lounas. Patonki, appelsiini ja leivonnainen, tietysti Fantalla alas huuhdottuna, pitivät nälkää yllättävän hyvin. 

Seisomaannousuharjoitukset katkesivat mukavasti pieneen aaltojen analysointia käsitelleeseen rantaleuntoon. Kanssamme samassa aloittelijaryhmässä on mukava italialainen, nykyisin Lontoossa asuva tutkijapari. Toinen tekee lääketieteesen liittyvää tutkimusta, toinen on väitellyt sovelletusta matematiikasta. Ohjaajamme ei tätä tiennyt, vähän siis nauratti, kun hän kysyi kahdelta diplomi-insinööriltä ja ko. pariskunnalta tiedämmekö sinistä ja cosinista jotain. Saimme sitten aiheesta ihan perusteelliset piirrokset matematiikasta väitelleeltä rantahiekkaan. 

Sini ja cosini. Liittyvät myös aaltoihin.


Myöhemmin saimme vielä lisäteoriaa siitä, miten rikkoutuvilla ja taas itsensä keräävillä aalloilla pystyy surffaamaan entistä pidemmälle.

Aika ei siis kullannut edelliskesän muistoja, vaan surffaaminen oli ihan yhtä mahtavaa kuin molemmat olivat muistelleetkin. Edessä on varmasti vielä monta hienoa päivää.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Hiihtoloma tai surffiloma, miten vaan.

Heipä hei! Vaikka syksy sujui harvinaisen matkattomissa tunnelmissa, viime kesän road tripiltä jäi käteen muutakin kuin muhkea Visalasku: Hinku päästä surffamaan. Kyllä, ajautuminen motelliin johon ei oikeastaan haluaisi voi joskus olla paljon hienompaa kuin tapahtumahetkellä arvaisi. 

Huimalla kahden tunnin surffauskokemuksella päätimme, että hiihtoloman voi aivan hyvin vaihtaa surffilomaksi. Muutaman illan hillittömän googlailun jälkeen järkevimmäksi kohteeksi viikon lomalle osoittautui minun (T) Kanaria -allergiasta huolimatta Lanzarote. Ei siis ikina pitäisi tuomita mitään kohdetta, voi olla että sinne on vielä palaamassa ihan mielellään...

Kuva Wikimedia Commons, Stan Shebs
Villistä "paku alle ja aaltoja metsästämään" -meiningistä ei ole kyse, vaan (olematon) taitotaso ja viikon ajallinen rajallisuus tunnistettiin sen verran realistisesti, että varasimme kurssin luotettavalta vaikuttavasta surffikoulusta - palataan tähän luotettavuuteen sitten jos/kun rahoille on saatu vastinetta :). Matka ja majoitus varattin Finnmatkojen kautta. Perjantai-perjantai matka vaikuttaa siinä mielessä lupaavalta, että ennen töihin paluuta on pari ylimääräistä päivää aikaa parannella kipeitä lihaksia. 

Tarkempaa tarinaa kevään aikana!

tiistai 2. elokuuta 2011

All in all



Nyt taitaa olla loppukoosteen aika. Matka oli loistava, mutta tietenkin nyt samaan reissuun tai seuraavalle roadripille suunnittelisi muutaman asian toisin kuin nyt tehtiin.

San Franciscon kovin turistikeskittymä

Roadrip -matkaajia on tietysti yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin, joten kaikille eivät varmasti samat neuvot tai vinkit päde. Osaa ihmisistä ei haittaa vaikka kaikki rahat menisivät peruselämiseen eikä voisi harjoittaa ekstrahuvitteluita (helikopterimatkat ja surffaustunnit) jos se tarkoittaa muutamaa päivää pidempään reissussa, osalla on rajaton budjetti ja osa on ylipäätänsä allerginen kaikenlaisille suunnitelmille. Siis: Kaikki eivät näiden ajatusten kanssa taatusti ole yhtä mieltä, mutta meille seikkailun- ja mukavuudenhaluisina sekä rajatulla mutta ei minirajaisella budjetilla matkalla olevina ne toimisivat.

Vapaus: Alcatrazista katsottuna niin lähellä, mutta aiemmin niin kaukana.

Matkan suunnittelu
- Varaamalla halvat lennot voi säästää paljon, eli kannattaisi varata lennot ajoissa (yllätys yllätys)
- Lomakauden ulkopuolella matkustaminen olisi voinut olla ihan hyvä idea: Majoittuminen olisi ollut useimmissa paikoissa paljon halvempaa ja/tai majoitusten varailun olisi voinut tehdä spontaanimmin matkan varrelta.
- Kaksi viikkoa on toisaalta lyhyt aika, toisaalta siinä on puolensa. Jos matkassa oltaisiin oltu vaikka kolme viikkoa, kustannukset olisivat tietysti nousseet huomattavasti ja hauskoja juttuja (helikopterilento, surffaustunnit…) olisi ehkä pitänyt jättää pois. Taas se lomakauden ulkopuolella matkustelu olisi voinut auttaa säästämisessä

Grand Canyon


Auto ja ajelu
- Navigaattori on erittäin hyödyllinen, mutta ei aivan välttämätön. Alkujärkytyksen jälkeen paikasta toiseen suunnistaminen on yllättävän helppoa ja kohde löytyy yleensä helposti. Tietty navigaattori tuo tiettyä turvallisuudentunnetta, mutta suosittelemme lämpimistä hommaamaan 1) Kohdeosavaltion sekä 2) kunkin kaupungin kartan erikseen.
- Luxury car oli kiva, mutta ei välttämätön. Ratinlämmittimessä, takamuksenviilentemisessä ja hierovassa penkissä on puolensa, mutta mitenkään välttämättömiä ne eivät kyllä ole. Jos (aikuisia) henkilöitä olisi enemmän kuin kaksi, niin matkatavarat eivät välttämättä edes mahtuisi kovin hyvin tuohon autoon.
- Jos mahdollista, ei alle 25 –vuotiaita kuskeja. Meillä minä, muutama kuukausi alle 25, kakkoskuskina korotin auton vuokraa melkein 200 e/kaksi viikkoa. Meillä kaksi kuskia oli silti hyvä juttu.
- Auton olisi voinut varata suoraan itsekin, mutta vakuutuksissa ei kannata liikaa säästää. Meillä oli vaan Kilroyn kannalta suositellut ”pakolliset” joiden piti kuitenkin olla riittävät. Vuokraamon tiskillä yritettiin tietysti silti myydä lisävakuutuksia eli näissä kannattaa olla tarkkana että ei maksa ihan turhasta




Siltainsinööreillä on riittänyt töitä.
Majoitus:
- Tripadvisorin vinkit olivat hyviä, jos jaksaa panostaa ja esim. on jossain pidempää, näitä suosittelusivuja on ihan kiva katsoa. Esim. jenkit saattaa antaa kohtuuttomasti miinusta pienistä huoneista vaikka se ei esim. meitä juuri haittaa.
- Ennalta varatut hotellit olivat hinta-laatusuhteeltaan tosi hyviä
- Hinta ei näköjään kerro laadusta mitään ja majoitus on tosi eri hintaista paikkakunnasta riippuen.


Muuta:
- Oli hyvä idea pakata mukaan vain välttämätön + pari pussillista pyykinpesuainetta: Parilla pyykinpesukerralla säästi paljon tilaa shoppailuille. Pyykinpesu kannattaa kuitenkin ajoittaa niihin laatuhotelleihin koska yleensä vain niissä on niin hyvä ilmastointi että pyykit saa kuivaksi.
- Jenkeissä suunnilleen kaikki on halvempaa kuin Suomessa joten siksikään sitä kamaa ei kannata hirveästi raahata mukana

Kaliforniassa on aina lämmintä ja kuu on tehty juustosta. Jos tätä ei muista, mukaan saattaa tarttua näinkin tyylikästä lämmikettä, nimimerkillä epätoivoisesti paleleva matkailija joka yhä kannattaa kevyttä pakkaamista...


Siinä se on. Kaikenkaikkiaan 1439 mailia (2316 kilometriä).

maanantai 1. elokuuta 2011

(not so) Pink Cadillac

Jo etukäteen olimme ymmärtäneet, että Amerikassa myös autot ovat suuria. Silti autojen suuruus tuli hieman yllätyksenä. Henkilöautot ovat henkilöautoja, mutta katumaasturien, pick-up autojen ja varsinkin asuntoautojen koko oli jotain mikä ei varmasti meidän teillemme mahtuisi kääntymään.

Jotain esimerkiksi asuntoautojen koosta kertonee se, että iso osa oli suurempia kuin rekan kontti. Maallikko voisi kuvitella, että sen kokoisella autolla ei olisi enää mielekästä kulkea. Onneksi viisas ihminen oli kehittänyt tähänkin ongelmaan ratkaisun. Asuntoautoon oli usein nimittäin laitettu hinaukseen pienempi, selvästi kohdealueen tutkimista varten tarkoitettu auto. Hinauksessa ollut auto oli huomattavasti järkevämmän kokoinen, mutta silti näimme hinauksessa kaikennäköisiä virityksiä aina Jeep Wrangleriin ja Honda CRV -citymaasturiin asti.

Vuokra-automme oli valittu Luxury car -sarjasta. Päätöstä ei varmaan pysty mitenkään järkevästi perustelemaan. Matkaa varatessa ajatus tuntui hyvältä, mutta matkan lähestyessä tutustuimme myös tarkemmin tulevaan vuokra-autoomme ja epäilys valinnan järkevyydestä alkoi hiipimään. Vuokra-automme tulisi huomattavasti isompi kuin "kilometreiltään halpa" Cliomme. Onneksi amerikassa tiet ovat rakennettu ajamista varten ja eritoten isolla autolla ajamista varten. Toisinaan kuitenkin parkkipaikkaa sai vähän etsiä.

Vertailun vuoksi tässä hieman tietoa (meidän) Cliosta sekä Cadillac DTS:stä joka meillä oli vuokralla:



Renault ClioCadillac DTS
Moottori1,2l Rivinelonen, 72 kW4,6l V8, 205 kW
Ovien lkm.34
Paino990 kg1800 kg
Pituus3,8 m5,2 m
Leveys1,6 m1,9 m

Auto haettiin kuten jo aiemmin mainittiinkin San Franciscon lentokentältä. Kun paperisota oli suoritettu tiskillä lampsittiin autotalliin, jossa oli pitkät rivit autoja jaoteltuna luokkiin. Käytännössä siis maksoimme vain luokasta ja rivistöstä olisi voinut ottaa minkä tahansa maksettuun luokkaan kuuluvan ajoneuvon. Ville kävi istumassa useammassa autossa ja loppupeleissä Cadillaciin mahtuivat jalat kaikkein parhaiten.

Autoon istuessa sisäisellä lapsella oli joulu jo heinäkuussa. Nahkasisustuksen lisäksi autossa kaikki toimi sähköllä, istuimen- ja ratin siirtoa myöten. Lisäksi kahden kuljettajan asetuksille oli muistipaikat, joten istuimen, ratin ja peilien säädöt sai kohdalleen napin painalluksella. Keskikonsolissa oli 8" kosketusnäyttö, jolla pystyi ohjaamaan viihdejärjestelmää joka osasi toistaa jopa DVD -levyjä. Tottakai Bosen äänentoistojärjestelmä osasi purkaa ja toistaa myös Dolby DTS monikanavaäänet.

Kuskin ja apukuskin penkeissä oli tietysti penkinlämmitin, mutta myös penkin viilennys onnistui ja penkin sai myös tarvittaessa hieromaan. Ajotietokone kertoi luonnollisesti kulutuksen (meidän auton keskikulutus oli n. 21 mailia gallonalla, 11,2 l/100km) mutta myös rengaspaineet pystyi katsomaan kesken ajon. Toiminto osottautui hyödylliseksi ajettaessa Las Vegasiin, kun ympärillä kanssa-autoilijoilla näytti hajoavan renkaita tiuhaan tahtiin. Yhtä rengasta jopa jouduttiin väistämään. Kuten tapana tuntuu olevan, auto oli automaattivaihteinen.

Auton suuresta koosta huolimatta tavaratila oli yllättävän pieni. Autoa mainostetaan viidelle hengelle ja viidelle matkatavaralle sopivaksi, mutta ainakin jos viisi meidän tavaroiden kokoista matkatavaraa meinaa autoon survoa täytyy olla aika hyvä tetriksessä.

Highway 1



Huomatkaa laillinen navigaattorin sijoittelu
Jotain eroa noissa sisä- ja ulkolämpötiloissa matkalla Las Vegasiin... 106 F = 41 C. Nevadassa oli vielä kuumempaa.
"Ei tästä mitään puutu".